Suvituulenpuisto

Sijainti kartalla

Kuloistenniityn alueella oleva Suvituulenpuisto on vajaa 4ha kokoinen, laaja puistokokonaisuus Raision ja Turun rajalla. Puisto rajoittuu etelässä Raisiontiehen ja pohjoisessa Mälikkälän ulkoilureitille. Lännen puolella puistoa rajaa Hepo-ojanraitti ja idässä Kuloistenniityn asuinalue. Hepo-ojanraitin vieressä on 300m pitkä paririviin istutettu koivurivi, joka on ollut kauan hallitsevana maamerkkinä.

Monimuotoinen kokonaisuus ihmisille ja eläimille

Puiston halkaisee Vetikosta tuleva valtaoja, joka virtaa koko puiston läpi kääntyen lopussa Raisiontien suuntaisesti, laskien siitä Pläkkikaupungin alueelle ja siitä edelleen merta kohti. Ojaan on tehty pohjapatoja, jotta hulevesien virtausta saadaan hidastettua. Puiston rakentaminen aloitettiin vuonna 2022 ja puiston viimeinen osuus saatetaan päätökseen tulevina vuosina.

Puiston kasvillisuus on erittäin monipuolinen, erilaisia lehti- ja havupuita on 29 ja erilaisia pensaita 43 kappaletta. Puulajeissa on huomioitu erityisesti hyönteisille hyödylliset puut, jotka tarjoavat ruokaa jo alkukeväästä. Pensaissa on alkukeväästä syksyyn asti kukkivia lajeja. Veden virtaus koko alueen läpi antaa elinpiirin monille eläimille. Alueen monimuotoisuus ja runsaat liikuntamahdollisuudet lapsille, nuorille ja aikuisille, tekee alueesta viehättävän kokonaisuuden, jossa on paljon katseltavaa ja koettavaa niin asukkaille kuin vierailijoillekin.

Asuinalueen vierestä kulkevan Raisiontien varren katupuuksi on istutettu talvitammea (Quercus petraea ’Norge’), jonka lehdet pysyvät puussa koko talvikauden. Puistoon johtavaa käytävää reunustaa punatammiin kuuluva mustatammi (Quercus velutina), joka kasvaa luontaisesti Pohjois-Amerikan itäosissa. Kiiltävät, liuskaiset lehdet voivat kasvaa jopa 20cm pituiseksi.

Tasaiseen maastoon on muotoiltu suuri kumpare, jonka eteläpuolelle on istutettu 25 euroopanpyökkiä (Fagus sylvatica). Pienemmällä kumpareella on valkokukkaisia tuomia (Prunus padus ’Watereri’), joiden tuoksuvat kukkanorkot ovat jopa 20cm pituisia. 

Havupuuna puiston alkupäässä on Honshun saaren vuoristoalueilta kotoisin oleva japaninlehtikuusi (Larix kaempferi). Sen neulaset ovat sinertäviä ja pienet kävyt muistuttavat ruusun kukkia. Suurena puun latvus on hyvin setrimäinen.

Monipuolinen leikkipaikka ja liikuntakeskus

Puiston keskelle on tulossa monipuolinen leikkipaikka, jossa on perusleikkivälineiden lisäksi suuri leikkikeskus. Leikkipaikan puustona on hopealehmuksia (Tilia tomentosa) ja keltalehtinen harmaaleppä (Alnus incana ’Aurea’). Kaakkois-Euroopasta kotoisin oleva harmaalehmus kasvaa rotevaksi ja sen lehdet ovat alapuolelta harmaat. Harmaalepällä on keväällä pitkät hedenorkot ja lehdet ovat kauniin vaalean vihreät.

Puistossa voi tulevaisuudessa harrastaa boulderointia, parkouria ja pingistä tai pelata panna-areenalla, peliareenalla tai monitoimikentällä haluamiaan pelejä. Alueelle on tulossa myös erittäin monipuolisia liikunta- ja kuntoiluvälineitä.

Perhosenraitilta johtaa puistoon ylikulkusilta, jonka molemmilla puolilla on pilarimaisia puita. Sillan kulmassa on kolme pilarivalkopoppelia (Populus alba pyramidalis ’Raket’), jonka lehdet ovat päältä tumman vihreät ja alta hopeankarvaiset. Sillan molemmin puolin on italianpyramidipoppeli (Populus nigra ’Italica’), joilla on kaunis, kolmiomainen lehti ja se kasvaa korkeaksi ja kapeaksi maisemapuuksi.

Kevyenliikenteen pieneen liikenneympyrään on istutettu matalaa paljakkapajua (Salix glauca v. callicarpea ’Haltia’) ja tuiviota (Microbiota decussata).  Ympyrän keskellä on kartiotammi (Quercus x bimundorum ’Crimschmidt’), joka on valkotammen ja kartiotammen risteytys. Sen näyttävä syysväri syvenee punaisesta purppuranpunaiseksi.

Puistokäytävän vieressä kulkeva tammien rivistö jatkuu talvitammien ja keskilännentammien (Quercus ellipsoidalis) ryhmänä. Keskilännentammen kauniit, punatammen lehteä muistuttavat, syväliuskaiset lehdet värittyvät viininpunaiseen syysväriin.

Virtaavan veden äärellä

Valtaojan toisella puolella on upea riippakeltasalava (Salix x sepulcralis ’Chrysocoma’), jonka keltavihreät lehdet muuttuvat syksyllä kirkkaan keltaiseksi. Leveä latvus on täynnä voimakkaasti roikkuvia oksia, jonka takia pajua kutsutaan myös itkupajuksi. Keväällä runsas kukinta tarjoaa ruokaa mehiläisille ja muille hyönteisille. Arvokkaita hunajakasveja ovat myös ojan varrella oleva Albertin tuomi (Prunus padus ’Albertii’) sekä Japanin Sahalinin ja Kuriilien saarilta kotoisin oleva sahalinintuomi (Prunus ssiori). Tieteellinen nimi, ssiori, tulee alkuperäiskansan, ainujen kielestä ja tarkoittaa kitkerää.

Ojan varrella on myös Pohjois-Amerikan lehtometsistä kotoisin oleva sokerikoivu (Betula lenta), jonka tumma runko muistuttaa enemmänkin kirsikkapuuta. Sokerikoivun makeata mahlaa on käytetty oluen valmistuksessa. Syksyllä sokerikoivu saa kauniin kullankeltaisen syysvärin.

Pilarimainen korallisalava (Salix alba var. chermasina ’Britzensis’) tunnetaan myös nimellä (Salix alba ’Chermisina’). Sen oksat ovat silmiinpistävän oranssinpunaiset, jotka näkyvät erityisen hyvin talvimaisemassa. Lehdet ovat kapeat ja puhkeavat samoihin aikoihin keltaisten pajunkissojen kanssa. 

Leikkipaikan takana olevalla köysiradan kumpareella on mustamäntyjä (Pinus nigra), joiden kaarna on mustanharmaa ja neulaset 10-15cm pitkiä. Mustamäntyä tavataan pääosin Etelä-Euroopan ja Vähä-Aasian vuoristoissa. Havupuuna alueella on myös koreansembra (Pinus koraiensis), joka on pitkäikäinen ja hidaskasvuinen puu. Kävyt ovat 10-15cm pituisia ja neulasten väritys on siniharmaa.

Alueelta löytyy myös Pohjois-Amerikan lehtometsävyöhykkeeltä kotoisin oleva keltakoivu (Betula alleghaniensis), jonka syysväri on kauniin keltainen. Keltakoivun iso, pitkulainen lehti muistuttaa valkopyökin lehteä ja runko on kellertävän- tai hopeanharmaa. Pikkulehtikatsura (Cercidiphyllum japonicum) on kotoisin Japanin lehtometsistä ja sillä on hyvin viehättävä kasvutapa. Pyöreät, nyhälaitaiset lehdet asettuvat kauniisti oksistoon ja syksyllä lehdet saavat keltaisesta punaisen eri sävyihin vaihtelevan ruskan. 

Keskellä puistoa on laaja alue, jossa on kuntoilu- ja monitoimivälineitä monenlaisiin harrastuksiin.  Nurmipintaisella alueella voi harrastaa rauhallisempia voimistelulajeja. Nurmialuetta ympäröi 18 Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa hopeavaahteraa (Acer saccharium), jotka ovat nopeakasvuisia ja voivat kasvaa vuodessa jopa metrin verran. Puulle kehittyy leveä latvus ja sen liuskaiset lehdet ovat alapinnaltaan hopean sävyiset ja ne kääntyilevät ja välkehtivät kauniisti auringossa. Hopeavaahteran syysväri on yleensä keltainen.

Pelialueen vieressä on pieni maakumpu, jonka päällä kasvaa mustamänty (Pinus nigra) ja toisella sivustalla kaunis, vaaleanpunakukkainen rusokirsikka (Prunus sargentii). Kumpareen vieressä on Kaakkois-Euroopasta kotoisin oleva balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum fk. 'Sala), jolla on valkoiset, suuret kukinnot.

Valtaojan varrella kasvaa Kanadan Brittiläisen Kolumbian vuoristosta kotoisin oleva keltamänty (Pinus ponderosa), joka voi saavuttaa kotiseudullaan jopa 500 vuoden iän. Keltamännyllä neulaset ovat jopa 25cm pituisia ja vanhemmiten kaarna muuttuu kanelinruskeaksi. 

Pensasryhmiä

Puistoon on sijoiteltu pensasryhmiä, joissa on useita erilaisia jalosyreeniä, ruusuja ja hortensioita.

Leikkipaikan ympärillä on pitkät suojaistutukset, joissa on siro- ja rusotuomipihlajaa, pihajasmiketta sekä kymmentä erilaista jalosyreeniä. Puiston jalosyreenit ovat kestäviä 17-1800-luvulta peräisin olevia syreenejä, jotka ovat otettu uudelleen tuotantoon. Osalla syreeneistä on uusi lajikenimi, osa on nimetty löytöpaikan mukaan.

Kesähortensia (Hydrangea bretschneideri) ja kiinanhortensia (Hydrangea heteromalla) ovat kotoisin Kiinasta ja muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Niiden kukinnot ovat litteät ja koristeelliset, neuvottomat laitakukat punertuvat myöhemmin. Molemmat hortensiat kukkivat aikaisemmin kuin useimmat muut hortensiat. Kesähortensialla (Hydrangea bretschneideri ’Bougie’) on viehättävät, riippuvat kukinnot, joissa on paljon kerrannaisia laitakukkia. Hortensiaryhmissä on myös Japanista kotoisin olevia kuutamo- ja mustilanhortensioita.

Ruusuistutuksissa on Vihdin Ruskelasta kotoisin oleva ruusu (Rosa ’Ruskela’), jolla on kauniit vaaleanpunaiset, tuoksuvat, kerrannaiskukat. Ryhmässä on myös Bengt Schalinin puutarhasta löydetty ruusu, jonka Suomen Ruususeura nimesi vuonna 2022 Tarja Haloseksi. Tarhapimpinella ruusulla (Rosa ’Aicha’) on tuoksuvat keltaiset kukat, joiden keskusta on sahraminkeltainen. Köynnöstävä ruusu (Rosa ’William Baffin’) kukkii toukokuusta pakkasiin saakka ja punalehtiruusuihin kuuluvalla ruusulla (Rosa ’Carmenetta’) on koristeelliset kiulukat.

Oleskelualue

Toisen ylikulkusillan jälkeen valtaoja tekee mutkan ja sen sisäkaarteessa on ympyrän muotoinen oleskelualue. Istutusalueet jakautuvat kahtia puistokäytävän kulkiessa niiden läpi. Keväällä oleskelualue kukkii näyttävästi. Havuna ryhmässä on kapeana, pylväsmäisenä kasvava pilarituija (Thuja occidentalis ’Columnaris’) ja pikkupuuna vaaleanpunakukkainen rusokirsikka (Prunus sargentii). 

Koillis-Kiinasta kotoisin oleva mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica) aloittaa kukinnan aikaisin, jopa toukokuun alussa. Sen kukat ja lehdet ovat suuremmat kuin useimmilla muilla onnenpensailla. Syksyllä lehdet värittyvät keltaoransseiksi sekä osa jopa viininpunaiseksi. Kevätatsalean (Rhododendron fraseri) tuoksuvat kukat avautuvat toukokuussa ja syksyllä se saa loistavan oranssin ja punaisen syysvärin.

Siperianvirpiangervon (Spiraea trilobata) heleänvihreät lehdet puhkeavat varhain keväällä ja valkoinen kukinta ajoittuu kesäkuun alkuun. Siperianvirpiangervo poikkeaa tutummasta idänvirpiangervosta siten, että se ei tee juuriversoja ja soveltuu näin ollen hyvin monilajiseen pensasryhmään. 

Kalminpensaskuisma (Hypericum kalmianum), jota kutsutaan myös Kalmin mäkikuismaksi, on harvinainen ikivihreänä pysyvä lehtipensas ja on kotoisin Yhdysvaltain suurten järvien alueelta. Lehdet ovat sinivihreät ja kapeat, kukat kullankeltaiset. Kukinta ajoittuu kesän puolivälistä myöhäiseen syksyyn saakka. Linnean opiskelija löysi tämän kasvin Pohjois-Amerikan luonnosta 1700-luvun puolivälissä ja halusi nimetä kasvin Peter Kalmin kunniaksi.

Tiheäkasvuinen pikkujasmike (Philadelphus x lemonei) kukkii heinäkuussa valkoisin kukin, jotka tuoksuvat voimakkaasti ahomansikalta. Pensas värittyy syksyllä keltaiseen ruskaan. Oleskelualueen ulompi istutusvyöhyke on kokonaisuudessaan siperianvirpiangervoa.

Valtaojan varrella

Kimalaisenraitin ylikulkusillan kupeessa on myös upea riippakeltasalava, jonka oksat kaartuvat voimakkaasti alaspäin. Havupuuna alueella on mustamäntyä, keltamäntyä sekä koreansembraa. Lehtipuuna on hopeavaahteraa, talvitammea, linnunkirsikkaa sekä isolehtikatsuraa. 

Oleskelualueen läheisyydessä on lehtosaarnen riippaoksainen muoto (Fraxinus exelsior pendula), joka on muodoltaan kauniin sateeenvarjomainen. Alueella kasvaa myös koivukasvien heimoon kuuluva euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus), jonka lenninsiivelliset pähkinänorkot säilyvät puussa pitkälle talveen. Kaunismuotoinen puu saa syksyllä keltaisen syysvärin. 

Suvituulenpuiston viimeinen osuus ennen Mälikkälän metsää on vielä suunnitteluvaiheessa ja puiston lopullinen rakentaminen tehdään tulevina vuosina.