Eero Rantanen (1923-2002)

Eero Rantanen istuu taideteoksen edessä.

Kulttuurin puolestapuhuja ja kunnallinen virkamies

Nina Ternon pronssiveistos Eero Rantasesta.
Nina Terno, Eero, 1974, pronssi, Eero Rantasen säätiön kokoelma


”Iso kuin ladon ovi, roomalainen profiili, kihara tukka, rakastaa taidetta, hyvää ruokaa ja kukkia.” 
(Kari Suomalainen Eero Rantasesta kirjassaan Kolmivarpainen sammakko eli
humoristin päiväkirja, ilm. 1975)

Eero Rantanen syntyi 15.1.1923 Lokalahdella Uudenkaupungin lähellä. Nuorempana Rantanen haaveili esiintyvän taiteilijan urasta ja erityisesti teatteri sekä kirjallisuus olivat hänen sydäntään lähellä. Rantanen lähtikin vuonna 1947 Tampereelle opiskelemaan esiintymis- ja puhetaitoa Eero Salolan johdolla. 
 
Vuonna 1948 Rantanen suoritti Helsingin Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa kunnallistutkinnon ja teki lopputyönsä otsikolla "Valtion tulojen verottamisesta sekä talousarvion sisällöstä".

Työura

Rantasen lähes neljäkymmentä vuotta kestänyt virkamiesura alkoi Äänekoskelta, jossa hän työskenteli kauppalankamreerina, kauppalansihteerinä, vt. kauppalanjohtajana sekä Suomen Kaupunkiliiton reviisori-kamreerina vuosina 1948-1955.

Siellä, missä Rantanen kulloinkin vaikutti, sai kulttuuri uusia muotoja. Äänekoskella hän toimi mm. Työväen Näyttämön johtajana, työväenopistossa kirjanpidon ja kirjallisuuden tuntiopettajana sekä oli mukana perustamassa Työväen Sivistysliiton Äänekosken osastoa.

Äänekoskelta Rantanen muutti Joensuuhun vuonna 1955, jossa hän työskenteli Joensuun kaupunginkamreerina. Joensuussa hän toimi myös mm. Kaupunginteatterin toimitusjohtajana ja hallituksen jäsenenä, teatteriravintolan toimitusjohtajana, Joensuun taideyhdistyksen puheenjohtajana sekä Joensuun Vapaaopistossa tuntiopettajana opettaen kirjanpitoa ja kirjallisuutta. Lisäksi hän perusti Joensuun Kellariteatterin, jossa ohjasi Eeva-Liisa Mannerin näytelmän ”Eros ja Psykhe” sekä oli mukana perustamassa Pohjois-Karjalan kulttuuriseminaaria ja kesäyliopistoa.
 

Helsingin vuodet

Vuonna 1967 Rantanen muutti Helsinkiin toimiakseen Kunnallisen eläkelaitoksen palveluksessa ensin konttoripäällikkönä, sitten hallintopäällikkönä ja vuodesta 1981 alkaen rahoitusjohtajana. Vuonna 1986 Rantanen jäi eläkkeelle ja hänelle myönnettiin kamarineuvoksen arvonimi.
 
Helsingissä asuessaan Rantanen toimi mm. Suomen kuvanveistäjäliiton taidevalimon ja Lapinlahden taidevalimo Oy:n toimitusjohtajana, Suomen taiteilijaseuran rahastonhoitajana ja Grassinan taiteilijatalon (Italiassa) taloudenhoitajana. Rantanen teki myös pitkän uran Gerda ja Salomo Wuorion säätiön asiamiehenä ja Taiteen tuki Oy / Hvitträskin toimitusjohtajana. Vuonna 1968 Gerda ja Salomo Wuorion säätiö oli ostanut arkkitehtien Gesellius, Lindgren ja Saarinen ateljeekodin Hvitträskin Kansallis-Osake-Pankilta. Säätiön asiamiehenä Rantanen oli voimakkaasti mukana Hvitträskin saattamisessa suuren yleisön tietoisuuteen.

Taiteen kerääjäksi

Rantanen aloitti taideteosten ostamisen heti aloitettuaan työelämässä. Periaatteena oli kerätä vain sellaista taidetta, mistä hän itse piti. Rantanen hankki omistukseensa pääasiassa oman aikansa taidetta ja hän piti nykytaiteilijoiden arvostamista aikalaisten velvollisuutena. Rantanen myös tunsi henkilökohtaisesti useita taiteilijoita, ja näin rakentui vankka suhde taiteilijan ja keräilijän välille. 
 
Rantanen asui Helsingin kodissaan Unioninkadulla lähes kuolemaansa saakka. Viimeiset elinvuotensa hän vietti hoivakodissa Turussa. Eero Rantanen kuoli 20.3.2002 ja hänet on haudattu Lokalahdelle.