Kuloistenpuisto

Itäniityntien ja Suoniityntien kulmaukseen sijoittuva Kuloistenpuisto on 37aarin suuruinen. Itäniityntie on vilkas liikenneväylä kauppakeskuksien välillä. Tien ja asuinalueen väliin on muotoiltu kaksi metriä korkea maakumpu, jonka edustalle on istutettu kanadanhemlokkeja (Tsuga canadensis) ja serbiankuusia (Picea omorica).

Kummun luiskiin on istutettu erilaisia koivuja. Monarkkikoivu (Betula maximowicziana) on kotoisin Japanista, Hokkaidon saarelta ja sen lehdet voivat olla jopa 14cm pituiset. Runko on oranssinharmaa ja leveät irtotuohet ovat koivun erikoisuus. Pohjois- Amerikasta kotoisin olevan keltakoivun (Betula alleghaniensis) lehdet muistuttavat valkopyökin lehtiä ja saavat syksyllä loistavan keltaisen syysvärin.

Kiinalainen punainen koivu (Betula albosinensis var. septentrionalis) on hieno monirunkoinen puu, jonka hilseilevä kuori on sekoitus kanelinruskeaa, kuparia ja vaaleanpunaista. Keväällä sillä on pitkät hedenorkot ja smaragdinvihreät hiirenkorvat, jotka avautuvat soikeiksi, merenvihreiksi lehdiksi.

Kiinankoivulla (Betula albosinensis ’Fascination’) on upea runko, jonka kerman värinen tuohi vaihtelee oranssinruskean ja vaaleanpunaisen sävyissä. Tummanvihreät lehdet puhkeavat keväällä ruskeankeltaisten norkkojen jälkeen. Sokerikoivun (Betula lenta) runko muistuttaa kirsikkaa ja sen mahlaa on käytetty Pohjois-Amerikassa oluen valmistukseen. Värierikoisuutena koivujen seassa on rauduskoivun punalehtinen lajike Betula ’Royal Frost’. Tutuimpana koivuna on riippaoksainen kyynelkoivu (Betula pendula ’Youngii’). Koivujen seurana on pensylvanianvaahtera (Acer pensylvanicum), jonka juovikkaassa rungossa on valkeita pitkittäisiä viiruja.

Aavankadun kulmassa sijaitsee Koillis- Aasiasta kotoisin oleva kivikoivu (Betula ermanii), jonka puuaines on, nimensä mukaan, kovaa kuin kivi. Himalajalla, jopa 4500 metrissä kasvavalla himalajankoivulla (Betula utilis var. jacquemontii), on puhtaan valkea runko ja sen sydämenmuotoiset lehdet ovat tummanvihreät.

Suoniityntien varteen on istutettu mielenkiintoinen kokoelma erilaisia puita. Hopeavaahtera (Acer saccharinum) on nopeakasvuinen puu, jonka lehtien alapinta on hopeanhohtoinen. Sokerivaahteran (Acer saccharum) mahlasta tehdään vaahterasiirappia ja sen ruska hehkuu pitkään keltaisen, punaisen ja oranssin sävyissä. Varhaiskeväällä punaisena kukkiva punavaahtera (Acer rubrum) on upea ilmestys kirkkaanpunaisessa syysvärissään. Myös sen siementen lenninsiivet ovat hyvin koristeelliset.

Keltahevoskastanjan (Aesculus octandra) lehdet ovat paljon sirommat kuin meillä yleisellä balkaninhevoskastanjalla. Keltahevoskastanjan kukka on vaaleankeltainen ja pähkinöiden ympärillä oleva siemenkota on sileä. Kaukoidästä kotoisin oleva amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense) on kauneimpia koristepuitamme, rungon kuoren, rehevän lehdistön ja upean vaaleankeltaisen syysvärin vuoksi. Turkinpähkinä (Corylus colurna) on rungollinen, kartiomainen puu, jonka rungon ja oksien kaarna on kauniin korkkimainen. Valkopyökin (Carpinus betulus ’Carin’) alkuperä on Ruotsin Skånesta ja sillä on pilarimainen kasvutapa. Osa lehdistä säilyy puussa talven yli.

Erikoisia värejä tuovat alueelle veripyökki (Fagus sylvatica ’Atropurpurea’), jolla on purppuranpunaiset lehdet ja sileä harmaa runko sekä keltaoksasaarni (Fraxinus excelsior ’Aurea’). Keltaoksasaarnella on nimensä mukaisesti keltaiset oksat sekä mustat silmut, jotka erottuvat talvella maisemassa. Syysväri tulee aikaisin, jolloin puun lehdet hohtavat upeasti kullankeltaisena.

Japanista kotoisin oleva pikkulehtikatsura (Cercidiphyllum japonicum) on viehättävä puu, jonka pyöreät lehdet tuoksuvat syksyllä piparkakulle. Vähemmän tunnetumpi on myös Japanista kotoisin oleva japaninpyökki (Fagus crenata). Koillis-Kiinasta ja Koreasta lähtöisin olevalla idänsaarnilla (Fraxinus chinensis rhynchophylla) on isot ja leveät lehdykät, jotka saavat oranssinruskean tai loisteliaan viininpunaisen syysvärin.

Kuloistenpuiston runsaassa puuvalikoimassa on myös erilaisia tammia, joiden lehtimuodoissa on paljon vaihtelevuutta. Pohjois-Amerikasta kotoisin olevalla gambelintammella (Quercus gambelii) on syvään liuskoittuneet lehdet, keltatammella (Quercus muehlenbergii) lehdet ovat pitkänsoikeat ja karkeasti hammastetut. Upean mongoliantammen (Quercus mongolica) lehdet voivat kasvaa jopa 23cm pituiseksi. Erikoinen lehtimuoto on myös mustatammella  (Quercus velutina), jonka lehti jakaantuu 5-7 päälohkoon ja pienempiin sivulohkoihin. Kiinankaarnatammen (Quercus variabilis) soikeat, jopa 15cm mittaiset lehdet muistuttavat kastanjan lehteä. Erikoisuutena ovat hammastetun lehden kärjet, joissa on terävät piikit. Valkotammen (Quercus alba) lehdet ovat keväällä vaaleanpunaiset muuttuen kesällä tummanvihreiksi.