Vakkapuisto

Sijainti kartalla

Vakkapuisto sijaitsee Sarkamaantien varrella, Myllyn Kauppakeskuksen takana. Puisto on vajaan hehtaarin suuruinen ja se muodostaa suojavyöhykkeen omakotitalojen ja vilkkaan liikenteen välille. Aikaisemmin puiston läpi kulki voimalinja, josta on vielä muistona suuri betonijalusta. Jalusta olisi oiva paikka suurelle taideteokselle.

Sarkamaantien varressa katupuuna on purppuratammea (Quercus coccinea), jonka lehdet ovat teräväloviset ja syysväri on purppuranpunainen. Puiston vanhempaa puustoa ovat ruotsinpihlajat, siperianlehtikuuset, lehtosaarnet sekä kaksi suurta terijoensalavaa. Pensasryhmissä kasvaa valamonruusua.

Puun päivänä, vuonna 2018, puistoon istutettiin mielenkiintoisia puita, joissa on mm. erilaisia vaahteroita, saarnia, tammia sekä muita erikoisia lajeja.

Niverävaahterasta (Acer campestre) kasvaa Suomessa noin viisi metriä korkea puu, jonka monimuotoiset lehdet ovat keväällä puhjetessaan viininpunaiset.

Kirjovaahtera (Acer platanoides Drummondii) on taasen metsävaahteran kirjavalehtinen lajike, jonka suurissa lehdissä on kermanvalkea reuna. Liuskalehtivaahtera (Acer platanoides Laciniatum) on erikoinen vaahteran liuskalehtinen muoto. Rusovuorivaahteralla (Acer pseudoplatanus Atropurpureum) on suuret, tummanvihreät lehdet, joiden alapuoli on samettinen ja burgundinpunainen.  Vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus) muistuttaa metsävaahteraamme, mutta lehden liuskat ovat suipommat ja reunat pyöreämmät. Punavaahteralla (Acer rubrum Scarlet Jewell) on punainen kukinta ennen lehtien puhkeamista ja myös syysväri on upean punainen.

Hopeavaahteran (Acer saccharinum) lehdet ovat kauniin liuskaiset ja niiden hopeansävyinen alapinta välkkyy kauniisti tuulessa.

Puun päivänä istutettiin myös japaninhevoskastanja (Aesculus turbinata) ja kivikoivu (Betula ermanii), jonka puuaines on ’kovaa kuin kivi’. Kivikoivun rungosta tuohi irtoilee voimakkaasti pitkinä liuskeina.

Koivukasveihin kuuluvalla euroopanvalkopyökillä (Carpinus betulus) on syksyisin kauniit pähkinänorkot, joissa lenninsiivelliset pähkinät säilyvät pitkälle talveen. Valkohikkorilla (Carya ovata) on koristeelliset lehdet ja puu alkaa tuottaa syötäviä pähkinöitä n. 10 vuoden iässä. Veripyökki (Fagus sylvatica Atropurpurea) on euroopanpyökin tummanpunalehtinen lajike, jolla on koristeellinen, lyijynharmaa runko.

Puistoon istutettiin myös valkosaarni (Fraxinus americana), jonka nimi tulee lehdyköiden sameanvalkoisesta alapuolesta. Lehti muodostuu lehdyköistä ja voi olla kokonaisuudessaan jopa 35cm pitkä. Mannasaarnen (Fraxinus ornus) kukat ovat kermanvalkoiset ja ne tuoksuvat voimakkaasti. Mannasaarnen nimi tulee sen mahlasta, jota on käytetty rohtona ja ruokana. Kiinankukkasaarnella (Fraxinus sieboldiana) on pensasmainen kasvutapa ja sen kukat ovat valkoiset ja erittäin koristeelliset.

Japaninsiipipähkinän (Pterocarya rhoifolia) erikoisuus on sen kookkaat pariliuskaiset lehdet ja pitkät roikkuvat hedelmänorkot, joissa on siivellisiä pähkinöitä.

Vakkapuistoon istutetut tammet ovat kotoisin Pohjois- Amerikasta. Rinnevalkotammen (Quercus alba) lehdet ovat keväällä vaaleanpunertavat, paanutammella taas (Quercus imbricaria) lehti muistuttaa laakerinlehteä.

Takiaistammen (Quercus macrocarpa) nimi tulee terhoa kannattelevan kehdon reunoista, joka on takiaismaisesti karvainen. Takiaistammen oksiin muodostuu erikoisen näköisiä korkkipalteita, jotka antavat tammelle piikkisen yleisilmeen. Keltatammella (Quercus muehlenbergii) on kaunis kiiltävä lehti, joka on karkeasti hammastettu. Otatammen (Quercus palustris) lehdessä on pari kaarevaa lovea sekä muutama terävä lovi. Mustatammen (Quercus velutina) sisäkuoresta on saatu keltaista väriainetta, Saksassa sitä kutsutaankin väritammeksi.

Kaakkois-Euroopasta ja Vähä-Aasiasta kotoisin olevan turkintammen (Quercus cerris) terhot ovat soikean muotoiset.